Marraskuun kukka

Näin vuoden loppupuolella valtaosa huonekasveista vetelee jo talviuniaan, eikä juuri kasva, kukkimisesta nyt puhumattakaan. On kuitenkin muutamia kasveja, joiden kukinta-aika sijoittuu vuoden pimeimpiin kuukausiin.

Yksi niistä on marraskuunkaktus (Schlumbergera truncata), joka kukkii vaaleanpunaisin, lohenpunaisin, tummanpunaisin, oranssein tai valkoisin kukin.

Marraskuunkaktus kuuluu talvikaktuksien sukuun yhdessä joulukaktusten kanssa. Epifyytteinä kasvaviin kaktussukuihin kuuluvat talvikaktuksien lisäksi myös lehtikaktukset, korallikaktukset ja käärmekaktukset. Marraskuunkaktuksen esivanhemmat ovat kotoisin kaakkois-Brasilian vuoristoiselta sademetsästä, Serra dos Órgãos -sademetsäalueelta Rio de Janeiron läheltä.

Talvikaktuksien Schlumbergera -kasvisuku esiteltiin eurooppalaisille kasviharrastajille 1800 -luvulla, ja sen edustajien kesken ruvettiin välittömästi tekemään erilaisia risteytyksiä.

Suvun eri lajit kasvavat vuoristossa eri korkeuksilla, ja kukkivat eri aikaan, joten luonnossa hybridejä ei pääse syntymään. Marraskuunkaktuksia on määrätietoisesti risteytetty aina 1800-luvulta lähtien, ja nykyisillä kaupan olevilla kasveilla on useita eri esi-isiä.

Marraskuunkaktuksen esi-isien kokoelmaan ehdotellaan nimilaji Schlumbergera truncatan lisäksi ainakin Schlumbergera russelianaa. Näin joulun alla kaupoissa on tarjolla paljonkin “joulukaktus” tai “talvikaktus” -nimillä myytäviä lehtikaktuksia. Useimmat kaupoissa joulun alla myytävät lehtikaktukset kuuluvat marraskuunkaktus -nimisiin Schlumbergera truncata – risteymiin.

“Aito” joulukaktus, Schlumbergera bukleyi -risteymä on paljon harvinaisempi, ja sitä löytyy varmimmin isoäitien ikkunalaudoilta. Joulukuunkaktuksesta marraskuunkaktuksen erottaa selkeimmin lehtien sahalaitaisuuden perusteella. Joulukaktuksella ei lehdissä sahalaitaisuutta juuri ole. Lisäksi joulukaktuksen kukat ovat symmetrisiä, kun taas marraskuunkaktuksen kukista ei voi sanoa samaa. Ja tietenkin näidenkin risteymäryhmien välillä on toki risteytyksiä, joten ihan tarkkaa tietoa oman kaktuksensa alkuperästä lienee turha yrittääkään selvittää.

Sademetsässä epifyyttinä kasvava lehtikaktus vaikuttaa varsinaiselta kummajaiselta. Kasvilla on pienet juuret, ja se viihtyy huonekasvina varsin pienessä ruukussa, vaikka kasvaakin helposti isoksi. Ruukun koolla voi myös hillitä kasvin kasvua, sillä mikäli kasville tarjoaa isoa ruukkua, voi se helpostikin kasvaa halkaisijaltaan yli metriseksi.

Oma marraskuunkaktukseni on eräs vanhimpia huonekasvejani ja kulkenut mukanani noin viisitoista vuotta. Sinä aikana se on ehtinyt kasvaa melkoisen kokoiseksi, ja suunnittelenkin aina välillä uusivani sen pistokkaista. Vanhemmiten kasvin tyvi nimittäin puutuu ja rupeaa näyttämään aika rumalta. Vielä toistaiseksi en kuitenkaan ole hennonnut pistää kasviani uusiksi.

Marraskuunkaktus viihtyy hyvin läpäisevässä kasvualustassa, omani kasvaa tavallisen kukkamullan ja kaktusmullan sekoituksessa. Runsasravinteinen kasvualusta kiihdyttää kasvin kasvua, mutta vähentää kukintaa. Kasville kannattaa varata melko ahdas ruukku, ja vaihtaa multaa joka toinen tai kolmas vuosi. Kasvin kukittaminen onkin sitten melkoista salatiedettä.

Tai sitten ei. Koska kaikki kaupassa myytävät marraskuunkaktukset ovat lähtöisin useista eri vanhemmista, voi joitakuita yksilöitä olla helpompi saada kukkimaan uudelleen, kuin toisia. Paras yhdistelmä on valon ja lämmön säätely, jolloin kasville tarjotaan elo-syyskuussa viilenevää lämpötilaa yhdessä lyhenevän päiväjakson kanssa.

Monet ovat saaneet hyviä kukkimistuloksia aikaan pitämällä kasvia kesän parvekkeella ja hakemalla sen pois vasta ensipakkasten tultua.

Syksyisellä lepokaudella kasvia kastellaan niukemmin, ja kastelua lisätään nuppujen ilmaannuttua. Kukinta kestää marraskuulta joulu-tammikuulle. Tämän jälkeen kasville tarjotaan toinen lepokausi, jolloin sitä kastellaan jälleen niukemmin. Kastelua voi lisätä jälleen siinä vaiheessa, kun kasvi rupeaa kasvattamaan uusia lehtiä. Kuulostaa monimutkaiselta? Kukkimisinnokkuus tuntuu riippuvan kovasti kasviyksilöstä, sillä jotkut eivät innostu kukkimaan säntillisimmistä käsittelyistä huolimattakaan, kun taas toiset kasvit kukkivat, vaikka saavat olla vuoden ympäri huoneenlämmössä, vaikka sen kummempia valo- tai lämpökäsittelyjä.

Parhaiten marraskuunkaktus viihtyy puolivarjoisessa, hajavaloa saavassa kasvupaikassa, joskin se tulee toimeen myös hämärämmissä nurkissa. Liian pimeässä kasvi ei kuitenkaan suostu kukkimaan ja sen lehdistä kasvaa ohuet ja hennot.

Parhaita kasvupaikkoja ovat länsi-, itä- tai eteläikkuna. Kasvia kannattaa lannoittaa kesäaikaan miedosti kastelun ohessa noin kerran 3-4 viikossa. Valoisalla paikalla kasvi vaatii kaktukseksi yllättävän paljon vettä, ja muutoinkin sitä kannattaa kastella hieman runsaammin kuin vaikkapa pallokaktuksia.

Varsinkin kesäisin kasvi vaatii kaktukseksi paljon vettä, jota kannattaakin antaa sille kunnolla jokaisella kastelukerralla ja sitten odottaa mullan kuivahtamista ennen seuraavaa kastelukertaa. Keväsiin marraskuunkaktuksesta voi juurruttaa hyvin uusia kasveja irrottamalla 2-4 nivelen pituisia varrenpätkiä ja istuttamalla ne omaan ruukkuunsa. Pistokkaat juurtuvat lähes poikkeuksetta hyvin, kunhan huolehtii siitä, etteivät ne pääse kuivumaan tai toisaalta myöskään mätänemään. Kasvi saattaa kukkia jo hyvinkin pienenä, joten näitä uusia pistokaskasveja kannattaa kaikin mokomin koettaa jo kukittaa seuraavaksi joulunajaksi.