Mikä on sukua hyväntuoksuisille posliinikukille ja tuoksuköynnöksille, sekä jännittäville pussiköynnöksille, mutta haiskahtaa itse raadolta ja näyttää lähinnä tukevalta haarautuvalta pylväskaktukselta? Kyseessä ovat tietenkin afrikkalaisperäiset Stapelia -suvun lajit, raatokukat.
Sain oman purppuraraatokukkani (Stapelia grandiflora) noin vuosi sitten elokuussa. Tuolloin kyläilin helsinkiläistyneen ystäväpariskunnan luona, ja heidän upeasta isosta raatokukastaan liikeni pistokkaita. Kasvi oli tuolloin kukassa, ja on kuulemma tehnyt ahkerasti kukkia joka kesä. Kukat tuoksuvat läheltä haistellessa miedosti pahanhajuisilta, mutta lemu ei kuitenkaan onneksi levittäydy sakeana ympäri asuntoa.
Purppuraraatokukka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Luonnossa purppuraraatokukka kasvaa kuivilla aro- ja aavikkoalueilla, joskaan kaikkein kuivimmissa ympäristöissä se ei viihdy. Kasvi voi kasvaa noin kolmenkymmenen sentin korkuiseksi, ja sen kukat voivat olla halkaisijaltaan 15cm. Paikalliset käyttävät raatokukan taimia ruoanlaitossa.
Raatokukat ovat kehittäneet läheisen pölytyssuhteen raatokärpästen kanssa, joita se houkuttelee pahanhajuisilla, mädältä lihalta tuoksuvilla kukillaan. Myös kukkien karvaisuus on kehittynyt pölyttäjien houkuttelemiseksi. Raatokukan lisääntymiselimet kukan keskustassa muodostavat raatokärpäsille ansan, johon ne tarttuvat jaloistaan tai suuosistaan. Kun onneton kärpänen sitten taistelee irti ansasta, kiinnittää kasvi siitepölymöykkynsä siihen kiinni, seuraavaan kukkaan kuljetettavaksi. Raatokukkien hämäys onnistuu useimmiten niin hyvin, että kukissa vierailevat kärpäset laskevat useimmiten kukkaan munansakin. Nämä kärpäsenmunat eivät kuitenkaan pääse kehittymään koskaan aikuisiksi kärpäsiksi, sillä kukassa ei ole toukille minkäänlaista ravintoa. Melkoista petosta siis!
Oma purppuraraatokukkani on vielä niin nuori, ettei siltä luultavimminkaan ole odotettavissa kukintaa vielä täksi kesäksi. Kasvi on kuitenkin kasvattanut runsaasti uusia haaroja ja kokonaan uusia versojakin, joten mitä ilmeisimmin se kuitenkin viihtyy hyvin. Kasvualustana on kaktus- ja taimimultaa ja kasvupaikkana raatokukallani on valoisa ikkunanedusta. Purppuraraatokukka viihtyy muiden raatokukkien tapaan runsaassa valossa, ja kestää hyvin myös suoraa auringonpaistetta. Valoisassa sen versojen kärkiin muodostuu punertavaa sävyä. Mikäli kasvi saa liian niukalti valoa, sen versoista kehittyy pitkiä ja honteloita, eikä kasvi välttämättä kuki. Runsas lannoitus edistää luonnollisesti kasvin kasvua, mutta kukinta saattaa heikentyä tai estyä kokonaan.
Vettä raatokukkani tuntuu hörppivän enemmän, kuin ulkonäkönsä edellyttäisi. Olen kastellut sitä kesäaikaan reippaasti ja kaatanut aina ylimääräisen kasteluveden aluslautaselta pois hetken odottelun jälkeen. Kastelukertojen välissä olen antanut kasvualustan kuivua kunnolla, sillä liika kosteus aiheuttaa helposti mehevien varsien mätänemisen. Talvisaikaan kastelu on ollut niukempaa kuin kesällä, ja kastelukertojen välissä on silloinkin ollut kunnon taukoja. Kesäaikaan olen lannoittanut purppuraraatokukkaani muutaman viikon välein miedolla nestemäisellä luonnonravinteella. Vaihtoehtoisesti kasvia voi kesäaikaan lannoittaa myös luonnonravinnepuikoilla, joskin annosteluohjetta puolet pienemmällä määrällä.
Purppuraraatokukka on osoittautunut sangen helppohoitoiseksi ja mielenkiintoiseksi huonekasviksi. Mitenkään kauneudella pilattuja kasvejahan raatokukat eivät ole, mutta niissä on silti omaa erikoislaatuista viehätystään. Jopa niin paljon, että hankin keväällä pari muutakin lajia kokoelmiini. Kerron niistä teille lisää myöhemmin.
Viimeaikainen Posti
