Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis) kuuluu niihin huonekasveihin, jotka ovat koristaneet suomalaistenkin koteja jo kolme vuosisataa, ja se on ollut aikanaan fiikuksien ja anopinkielen kanssa Suomen suosituimpia huonekasveja.
Ikkunalautojen valloituksensa alkutaipaleella kiinanruusua sai tummanpunaisena kerrannaiskukkaisena lajikkeena. Tämä kantalajike saapui aikoinaan Eurooppaan 1830-luvulla, kun kasvia tuotiin Englannissa sijaitsevaan Chelsean lääkekasvipuutarhaan. Viisikymmentä vuotta myöhemmin niin ikään chelsealainen Veitchin puutarha jalosti kiinanruususta yksinkertaisin kukin kukkivia lajikkeita. Nykyään kiinanruusuja on saatavissa sekä kerrattuina että yksinkertaisina, useissa eri värivaihtoehdoissa.
Kasvin nimi, kiinanruusu, antaa ymmärtää, että kasvi olisi alun perin kotoisin Itä-Aasiasta. Kiinanruusun alkuperästä on kuitenkin jonkin verran kiistaa, ja jotkin lähteet arvelevat, että sen alkuperäinen kasvupaikka olisikin Kiinan sijasta Afrikassa, josta esimerkiksi lähisukuinen sulkahibiskuskin (Hibiscus schizopetalus) on kotoisin. Varmaa kuitenkin on se, että kasvi on ollut jo hyvin varhain viljelykasvina ja nykyisellään lajia ei tavata enää luonnonvaraisena. Sen sijaan kasvi on levinnyt laajalti ympäri maapallon trooppisille ja subtrooppisille alueille, jossa sitä viljellään sekä koristekasvina että hyötykasvina.
Vanhana, varsinkin Aasiassa suosittuna, viljelykasvina kiinanruusulla on paljon erilaisia käyttötarkoituksia ja kasvin ominaisuuksia tutkitaan edelleenkin ahkerasti tieteellisissä tutkimuksissa. Kasvin syötäviä kukkia käytetään koristamaan ruoka-annoksia. Kukkia käytetään myös kengänkiillotusaineena, jopa siinä määrin, että kasvin indonesialainen nimitys tarkoittaa ‘kenkäkukkaa’. Kukat toimivat myös edullisena pH-indikaattorina aasiassa, sillä emäksisten liuosten kanssa reagoidessaan kukat muuttavat lioksen värin vaaleanpunaiseksi, kun taas neutraalit liokset saavat puolestaan vihreän värin.
Kiinanruusulla on myös moninaisia käyttökohteita kiinalaisessa kasvilääketieteessä, ja hiljattain tehdyt tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet kasvin kukista tehdyn uutteen pystyvän suojaamaan ihoa ultraviolettisäteilyltä. Kiinanruusua on tutkittu myös muun muassa potentiaalisena hiustenkasvun kiihottajana, diabeteslääkkeenä, ehkäisylääkkeenä ja haavalääkkeenä. Varsinainen ihmekasvi siis!
Geneettisesti kiinanruusu on polyploidinen kasvi, eli kasvilla on useampi kuin kaksi kappaletta jokaista kromosomia. Tämä on osaltaan mahdollistanut kasvin satojen eri viljelylajikkeiden ja risteytysten syntymisen, sillä polyploidisten kasvien jälkeläiset voivat saada arvaamattomiakin ominaisuuksia, kun mahdollisuus mitä monimaisimpiin geneettisiin sekoituksiin kasvaa huomattavasti. Tämän lisäksi kiinanruusua on myös onnistuneesti risteytetty lähilajisten Hibiscus -suvun kasvien kanssa, esimerkiksi kylmänkestävyyden parantamiseksi.
Huonekasvina kiinanruusu on kohtuullinen hoidokki, kunhan sille pystyy tarjoamaan tarpeeksi tilaa. Kasvi nimittäin kasvaa muutamassa vuodessa pieneksi pensaaksi ja keväisin kannattaakin suorittaa kasville parturointia leikkaamalla latvat muutaman lehtihangan jälkeen irti. Trimmatut latvapistokkaat voi juurruttaa uusiksi huonekasveiksi istuttamalla ne kylvömultaan ja pitämällä kosteana tai juurruttamalla pistokkaat ensiksi vesilasissa. Kasvin trimmaus myös edistää kasvin haaroittumista, jolloin siitä tulee tuuheampi ja se kukkii paremmin. Keväisen leikkuun yhteydessä nuoremmat kasvit voi istuttaa samalla uuteen, hieman entistä isompaan ruukkuun. Vanhemmat yksilöt taas voi vaihtaa uusiin multiin tai suorittaa osittaisen mullanvaihdon, eli vaihtaa vain ruukun pintamullan uuteen.
Vettä kiinanruusulle täytyy muistaa antaa ympäri vuoden säännöllisesti. Varsinkin kesähelteillä kasvia voi joutua kastelemaan jopa päivittäin, talvella harvemmin. Kasvi riiputtaa lehtiään herkästi kärsiessään kuivuudesta ja varsinkin kukinta-aikaan tulee huolehtia siitä, ettei kasvi pääse kuivumaan. Kuivuus nimittäin saa kasvin varistamaan kehittyvät kukkanuput. Kasvukaudella kasvia tulee myös lannoittaa, joko veden mukana annettavalla kasviravinteella tai kiinteillä, kasvualustaan lisättävillä lannoitepuikoilla tai rakeilla. Kasvualustaksi kiinanruusulle käy mainiosti tavallinen, ravinnepitoinen huonekasveille tarkoitettu kukkamulta.
Parhaiten kiinanruusu viihtyy runsaassa hajavalossa ja kestää myös aurinkoista ympäristöä, joten sen voi sijoittaa länsi-ikkunan läheisyyteen. Talvella taas parhain mahdollinen paikka olisi edelleen valoisa, mutta muita asuintiloja hieman viileämpi ympäristö, noin 15 -asteinen sali, eteinen tai muu tila. Onneksi ainakin oma pistokkaasta kasvatettu kiinanruusuni on selviytynyt talven yli myös normaalissa huoneenlämmössä. Viileämmässä talvehtivaa kiinanruusua ei saa ylikastella, jotta sen juuristo ei mätäne. Talvella kasvia saa muutoinkin kastella hieman harvemmin ja antaa pintamullan kuivahtaa kastelujen välillä. Silti ainakin huonelämpötilassa talvehtiva kiinanruusu tarvitsee säännöllistä kastelua ja osoittaa kyllä mieltään tuttuun tapaansa lehtiä riiputtamalla, mikäli edellisestä kastelukerrasta on ehtinyt vierähtää liian pitkä aika.
Loppuun vielä varoituksen sana useimmista nykyään kaupan olevista kiinanruusuista. Kasvit myydään kauniisti kukkivina pieninä kasveina, mutta niiden henkiinjäämisestä ei ole mitään takeita: useimmiten kasvit on käsitelty vahvasti erilaisilla kukintaa edistävillä hormoneilla, ja lisäksi ne on kasvatettu pistokkaista erinäisten epämääräisten muovi- tai kuitutuppien sisällä. Nämä tupet eivät näytä hajoavan ajan myötä, vaan jäävät paikoilleen ja tukahduttavat kehittyvän juuriston, joten itse ostin aikoinaan useammankin kiinanruusun, jotka sitten hetken päästä kuihtuivat pois. Lopulta onnistuin saamaan pistokkaan vanhasta punaisesta kerrannaiskukkaisesta lajikkeesta. Kaupan kiinanruusujen kanssa saakin siis olla tarkkana, ja kenties paras tapa säilyttää kasvi itsellä pidempään olisikin latvapistokkaiden juurruttaminen marketti- tai kukkakauppakasveista. Tai sitten ikioman pistokkaan metsästäminen muilta huonekasviharrastajilta.
Viimeaikainen Posti
