Muratti (Hedera helix) kuuluu usean muun tunnetun huonekasvin kanssa araliakasveihin ja kasvaa luonnonvaraisena Keski- sekä Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Kaukasuksella. Luonnossa muratti kasvaa köynnöstävinä kasvustoina kallioilla ja kivillä sekä kiipeilee puiden rungoille.
Murattia käytetään sen kestävyyden ja monien muunnostensa takia laajalti myös puutarha- ja puistoistutuksissa ja siitä saa Suomessakin näyttävän lisän kesäkukkaistutuksiin.
Luonnossa muratti kukkii syksyisin kellanvihrein kukin ja sen sinimustat marjat ovat ihmiselle myrkyllisiä, mutta houkuttelevat monia eläimiä. Murattia käytetäänkin puutarhoissa usein myös houkuttelemaan pölyttäjähyönteisiä, lintuja ja muita eläimiä.
Sen kukissa tiedetään vierailevan yli 70 eri hyönteislajia ja sen marjoja syö ainakin 16 eri lintulajia.
Muratin kuuluisi mitä ilmeisimmin olla niitä vähän hankalampia huonekasveja. Ja vielä ilmeisimmin oma murattiyksilöni ei ole moisesta koskaan kuullutkaan, sillä se kasvaa ja kukoistaa miltei nollahoidolla. Kasvin kuuluisi olla paljon vaativampi ja viihtyä talvisin mielellään hieman viileämmässä, noin 15 asteen tienoilla.
Lisäksi sen kasvupaikkavaatimuksiin kuuluu hajavalo tai vähän hämärämpi nurkkaus ja korkea ilmankosteus. Jos minulla olisi ikkunallinen kylpyhuone, niin muratti olisi kyllä muuttanut sinne jo aikapäiviä sitten. Tai vastaavasti ikkunallinen eteinen voisi sopia kasville todella hyvin, kunhan se ei olisi välittömässä vedossa.
Oma murattini on kuitenkin viihtynyt jo pian kaksi vuotta tietokonepöytäni ylätasanteella nurkassa, johon se saa hieman valoa ikkunasta. Kasvi on ollut ihan normaalissa huoneen- lämmössä ja kasvattanut siitä huolimatta metriset oksat roikkumaan lattiaa kohden.
Murattini kasvaakin niin innokkaasti, että olen lahjoitellut siitä pistokkaita kaikille helppohoitoista kasvia tarvitseville. Kerran tein siitä eräisiin naamiaisiin siskolleni seppeleen, joka matkusti ensin juhlapaikalle ainakin kymmenen asteen pakkasessa noin puolisen tuntia, jonka jälkeen se oli siskoni päässä koko illan ja sen jälkeen päätyi vielä uuden pakkaskäsittelyn kautta hänen mukaansa kotiin. Kotonaan siskoni päätti istuttaa seppeleen oksat ja katsoa, että lähtisivätköhän ne vielä kasvuun. Ja lähtiväthän ne, elelevät kuulemma tyytyväisinä tänäkin päivänä. Sellainen muratti siis minulla!
Kasvualustana muratilla on turvepohjainen kasvimulta, ihan näitä perushuonekasvimultia. Viimeksi kasvi vaihtoi ruukkua niin kauan aikaa sitten, etten muista enää tarkemmin valmistajaa tai laatua.
Tänä keväänä lupaan kuitenkin vaihtaa myös kestävän murattini uuteen multaan. Talvet muratti on viihtynyt, kuten mainitsin, ihan loistavasti tavallisessa huoneenlämmössä ja saanut satunnaisesti sumuttelua sekä merileväuutetta noin kerran viikossa muiden kasvien mukana. Kevään tullen olen ruvennut lannoittamaan sitä ja lannoituskausi on jatkunut kasvukauden ajan syksyyn asti.
Muratti viihtyy melko vähäisellä kastelulla talvisin, kesäisin se tarvitsee enemmän vettä ja kasvia voi kastella siten, että pintamulta ehtii kastelukertojen välissä hieman kuivahtaa. Köynnöskasvina muratti arvostaa myös erilaisia kiipeilytukia, kuten sammalpylväitä tai vastaavia, mutta kasvaa hyvin myös vapaasti roikkuvana esimerkiksi amppelissa, kukkapylvään nokassa tai korkeiden huonekalujen päällä.
Huonekasvina joskus hieman haastava muratti tuo oman lisänsä kasvikokoelmiin sekä vihreyttä sellaisiin kasvupaikkoihin (eteiset, kylpyhuoneet ja ne muut hämärät ja kosteat loukot kodissa) joissa useat muut kasvit eivät viihdy.
Toim. huom. Kuvissa esiintyvät ulkosalla kasvavat luonnonvaraiset ja puistoistutuksen murattiköynnökset ovat Hedera-suvun eri lajeja joista ainakin tuo Sveitsin köynnös on luultavimmin juuri H.helix.
Viimeaikainen Posti
