Erilaisia orkideoita on ehtinyt kotiviidakkoni koristukseksi kertyä jo aika monta (vaikka minunhan ei tietenkään pitänyt harrastaa orkideoita. Ne vain tulivat jostain). Ehkä suosikkini niistä on puikkokämmekkähybridi Dendrobium “Winter Beauty”. Se on tyylikkään kaunis eikä ole ylenmäärin pitkälle jalostettu kantalajistaan. Lisäksi se tuoksuu hyvältä ja tuntuu viihtyvän – välillä aika epämääräisessä – hoidossani.
Winter Beauty on hollantilaisen Javado Plant -puutarhan tuotoksia. Se on kasvattajan tietojen mukaan risteytys, jonka tärkeimpänä kantalajina on toiminut Dendrobium kingianum.
D. kingianum on kotiseuduillaan Australiassa yleinen laji. Se on levinnyt laajalle, molemmin puolin päiväntasaajaa ulottuvalle kaistaleelle Australian itärannikolle, missä sen kasvupaikkoja ovat yleensä avoimet metsäseudut.
Monista muista tropiikin orkideoista poiketen D. kingianum ei ole puissa kasvava epifyytti vaan litofyytti. Sen kerrotaan kasvavan kallioseinämillä, jotka yleensä antavat pohjoiseen tai itään. Niinpä kasvilla ei ole samanlaisia massiivisia, kaikkialle kiemurtelevia juuria kuin esimerkiksi perhoskämmekällä, vaan ohuempi, heikompi juuristo. Sitä kasvatetaankin yleensä pienirakeisemmassa kasvualustassa kuin epifyyttikämmeköitä – mutta ei sentään mullassa.
Oma kasvini on edelleen samassa ruukussa, jossa se tuli kaupasta vuonna 2011, eikä se näytä vielä esittävän vaatimuksia lisätilasta. Sanoinhan jo, että orkideanhoitoni on joskus vähän epämääräistä? Kasvualustanaan sillä on samankaltaista orkideamultaa kuin muillakin kaupan orkideoilla, mutta hienommaksi silpuksi hakattuna.
D. kingianum on sitkeä kasvi, jonka kerrotaan sietävän lämpötiloja pakkasen puolelta 40 lämpöasteeseen saakka ja suoraa auringonpaahdettakin, vaikkei se siitä varsinaisesti pidäkään. Jotain kantalajin kestävyydestä on tainnut periytyä Winter Beauty -hybridillekin. Se viihtyy mainiosti koko kesän ulkona, sietää aurinkoa ja monimetallivalaisimen paahdetta eikä pahastu, vaikka välillä unohdan sen kastelun.
Hoidan Winter Beautya melko lailla samoin kuin muitakin orkideoitani. Se saa talvisin akvaariovalaisimesta keinovaloa 12 tuntia päivässä, viettää kesäkuukaudet parvekkeella ja saa upotuskastelun akvaariovedessä silloin kun satun muistamaan. Tämän jälkeen kasvualustalla on hyvää aikaa kuivua kokonaan ennen seuraavaa kastelua, kuten sen pitäisikin hoito-ohjeiden mukaan tehdä. Muiden orkideoiden tapaan myös Winter Beautyn juuret mätänevät herkästi, jos ne ovat jatkuvasti kosteat.
Tällä kyseenalaisella huolenpidolla puikkokämmekkä on puhjennut kukaan kaksi kertaa maalis-huhtikuussa. Se kasvattaa usean kukkavarren verran kauniita, miedosti tuoksuvia vaaleanpunaisia kukkia.
Kukinnan jälkeen se alkaa kasvattaa uusia ilmaversoja, keikejä. Niitä ilmaantuu omaan kasviini noin neljä kappaletta vuoden tai kahden välein. Keikien esteettisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin kasvia on niiden avulla helppo jakaa kavereillekin. Mielelläänhän tätä mutkatonta kodin kaunistusta jakaa eteenpäinkin.
Viimeaikainen Posti
