Kukka kuin lintu

Hbloggailu on jäänyt syksyn kiireiden jalkoihin viime kuukausina, mutta nyt iltojen pimetessä tullee jälleen keskityttyä enemmän kaikenlaiseen kirjoittamiseen ja sisällä nyhväämiseen, mikä tietänee bloggailullekin hyvää.

Olen halunnut jo jonkin aikaa kirjoittaa eräästä kotiviidakkoni ehdottomista suosikkikasveista, jonka hankkimisesta haaveilin todella pitkään ennen kuin viimein löysin sopivan, ei ryöstöhintaisen, yksilön ihan sattumalta. Kyseessä on tietenkin upea andrenflamingokukka, Anthurium andreanum sp. Oma yksilöni löytyi tosiaan muutamia vuosia sitten Prisman alennusmyyntihuonekasvien joukosta, ja käytin oitis tilaisuuden hyväkseni.

Tuolloin kasvi oli hieman kärsineen näköinen ja säälittävä, mutta toipui kyllä nopeasti päästessään uuteen ruukkuun ja hellän huolenpidon kohteeksi. Tällä hetkellä flamingokukkani on kasvanut noin 70 senttiseksi puskaksi, jolla on leveyttä vähintään yhtä paljon kuin korkeuttakin. Kukkia kasvi tekee keväästä syksyyn, ja koska yksittäinen kukka on kestänyt ainakin omassa yksilössäni keskimäärin 3-4 kuukautta, on kasvi kukassa käytännössä lähes ympärivuotisesti. Tällä hetkellä flamingokukassani on kesän jäljiltä kolme kukkaa ja huomasin juuri, että se tekee innoissaan neljättä. Flamingokukka on siis mitä näyttävin huonekasvi kauan kestävine kukkineen ja kiiltävän tummanvihreine lehtineen.

Omaa andrenflamingokukkaani olen kasvattanut orkideamullan ja tavallisen mustan mullan sekoituksessa, sekoitussuhteena noin ½ kumpaakin. Istutin kasvin isohkoon ruukkuun heti sen ostettuani, ja siinä se on tähän asti viihtynyt. Nyt tosin näyttää siltä, että ensi keväänä ei enää selviäkään sen kanssa pintamullan vaihdolla vaan edessä on koko ruukun vaihto isompaan. Kasvi on nimittäin venähtänyt viime kesän aikana melkoisesti, liekö sitten lämpimien säiden johdosta. Itselläni flamingokukka on asustanut suuren kokonsa takia lattialla tai matalalla kasvipöydällä ikkunan alapuolella hajavalossa. Suoraakin valoa kasville on osunut, varsinkin kesäisin ja talvisaikaan valoisina päivinä.

Vettä se on saanut noin 2-3 kertaa viikossa siten, että kasteluvälien aikana ruukun pintamullat hieman kuivahtavat  ja kasteltaessa vettä ehtii hieman tirahtaa alusvadille. Koska flamingokukkani asuu saviruukussa ja on venähtänyt kookkaaksi, se myös haihduttaa kiitettävän paljon vettä ja vaatii kastelua melko usein. Kesäaikaan olen lisäksi antanut sille lannoitukseni hyväksi havaitsemiani Biolanin luonnonravinnepuikkoja, joita myös muut kasvini saavat. Eipähän tarvitse sählätä nestemäisten tiivisteravinteiden kanssa. Kätevää. Talvisaikaan flamingokukka saa kasteluvetensä mukana silloin tällöin merilevälisää.

Flamingokukkia kasvatetaan pienemmillä leveysasteilla myös puutarhakasveina, mutta näin pohjoisessa kasvi menestyy ainoastaan huonekasvina. Andrenflamingokukan andreanum -ryhmän lisäksi huonekasvina voi kasvattaa myös ainakin pikkuflamingokukkaa (scherzerianum – ryhmä) sekä hopeasuoniflamingokukkaa (Anthurium crystallinum). Pikkuflamingokukka muistuttaa kovasti andrenflamingokukkaa, mutta se on pienemmän kokoinen, sen lehdet ovat lyhytruotisemmat ja kukinnon kukkapuikelo on kierteinen. Hopeasuoniflamingokukalla on näyttävät verkkokuvioiset lehdet. Kumpaakaan en ole nähnyt kovin usein myynnissä, mutta mikäli kohtuuhintainen yksilö sattuu kohdalle, niin epäilen etten pysty vastustamaan kiusausta kaikesta tästä tilanpuutteesta huolimatta.

Anthurium- kasvisuku koostuu laajasta joukosta trooppisia kasveja, joista useimmat elävät epifyytteinä puiden oksistoissa. Anthurium -suku on neotrooppinen, eli sen luonnonvaraiset edustajat löytyvät lähinnä Väli- ja Keski-Amerikan sademetsistä, mutta puutarhaistutuksien myötä kasvi on levinnyt laajalti muuallekin. Suvun edustajat ovat erittäin monimuotoisia ja niinpä ulkonäöllisesti kaksi hyvinkin erilaista kasvia voi silti kuulua samaan anthurium-sukuun.