Näin talven tullessa useimmat huonekasvit vaipuvat talvilepoon: niitä kastellaan harvemmin ja vähemmän, ja osa kasveista tarvitsee myös kesäoloja viileämmän talvehtimispaikan. Kasvien talvilepo on tuttua jokaiselle huonekasviharrastajalle, mutta mistä se johtuu? Mitä kasvit talvileponsa aikana oikeastaan tekevät?
Valtaosa huonekasveina kasvatettavista kasvilajeista on kotoisin tropiikista. Luonnossa nämä kasvit saavat ympärivuotisesti lämpöä, valoa, vettä ja ravinteita. Täällä pohjoisessa huonekasvien kasvua rajoittaa talvisin valon puute, sillä ilman riittävää valomäärää kasvit eivät pysty yhteyttämään, eivätkä sitä kautta tuottamaan kasvuun tarvittavaa energiaa. Kun luonnonvalo rupeaa syys-lokakuussa vähenemään tuntuvasti, reagoivat huonekasvit siihen hidastamalla ja lopulta lopettamalla kasvunsa.
Valon väheneminen vähentää myös yhteyttämistoimintoja ja kasvit vaipuvat talvilepoon. Lannoitteiden tai veden liika tarjoaminen kasvin lepoaikana voi olla kohtalokasta: kasvi ei pysty hyödyntämään saamiaan ravinteita tai vettä, vaan ylimääräinen lannoitus voi aiheuttaa juuristovaurioita. Liika kastelu talviaikaan voi johtaa juurten hapenpuutteeseen kasvualustan ollessa liian märkä, sekä mädännyttää juuristoa. Myös sieni- ja hometautien riski kasvaa liian kosteassa kasvualustassa. Kastelun sijaan talvehtivia kasveja kannattaa kuitenkin sumutella ahkerasti, sillä kuiva huoneilma rasittaa useimpia huonekasveja siinä, missä ihmisiäkin.
Trooppisten kasvien kohdalla talvilepoon vaipuminen johtuu siis lähinnä valon puutteesta, ja kasvit rupeavat kasvamaan heti, kun tarjolla taas on riittävästi valoa. Näiden huonekasvien ympärivuotinen kasvu onkin mahdollista, jos niille tarjoaa talvisin keinovaloa. Mikä tahansa valo ei kelpaa, vaan kasvit tarvitsevat erityisesti sinisiä ja punaisia aallonpituuksia. Näin ollen kasveille tarjottava valo on tehokkainta, kun käyttää erityisiä kasvilamppuja. Kasvilampuista on onneksi olemassa myös sellaisia versioita, joiden valo näyttää ihmissilmäänkin miellyttävältä.
Jotkin kasvit ovat kuitenkin tropiikissakin tottuneet lepäämään osan vuotta. Esimerkiksi kirjolehti (Caladium) on kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta on silti tottunut talvehtimaan pelkkinä juurimukuloina. Trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta ovat kotoisin myös monet muut talvilepoon tottuneet kasvit; esimerkiksi atsaleat (Rhododendron), keikarinkukat (Gardenia jasminoides), syklaamit (Cyclamen) sekä monet orkideat ja kaktuksetkin, vaativat talvisin viileämpää ympäristöä. Talvilepoa vaativien kasvien kohdalla lisävalaistus ei juurikaan muuta tilannetta: niille tulee järjestää kunnolliset talvehtimisolosuhteet tai ne saattavat menehtyä. Omassa kerrostaloasumisessani lahjaksi saadut syklaamit ovat poikkeuksetta menehtyneet liian lämpimien olosuhteiden uhrina.
Valon väheneminen on osalle huonekasveista myös toisenlainen merkki. Esimerkiksi marraskuun- ja joulukuunkaktukset (Schlumbergera truncata sekä Schlumbergera x buckleyi) rupeavat kasvattamaan kukkanuppujaan päivän lyhentyessä ja kukkivat pimeimpään vuodenaikaan. Myös jouluruusut (Helleborus) ja joulutähdet (Euphorbia pulcherrima) kukkivat jouluna, kuten osa orkideoistakin. Jouluksi myös hyödetään monia joulukasveina tunnettuja sipulikasveja, jotka muutoin kukkisivat vasta keväällä. Pimeään talviaikaan kukkivat kasvit tarvitsevat pääsääntöisesti reilummin vettä ja lannoitetta, kuin talvilevossa olevat huonekasvit. Kukkivien huonekasvien hoitoon tuleekin siis kiinnittää myös talvisaikaan erityistä huomiota.
Kevään tullen talvilevolla olleet kasvit heräilevät pikku hiljaa lisääntyvään valoon. Kun valoa on tarpeeksi yhteyttämiseen, alkavat huonekasvitkin pikku hiljaa taas kasvamaan, ja osa aloittelee myös kukintaansa. Pitkän talven päätteeksi huonekasveille onkin hyvä vaihtaa uusi kasvualusta ja lisätä kasteluveden määrää. Samalla monesta huonekasvilajista voi ottaa myös pistokkaita, joista ehtii kesän aikana kasvaa jo uusia huonekasveja.
Viimeaikainen Posti
