Jos sinulla on tarjota vain vähän tilaa huonekasviharrastukselle, mutta haluat silti näyttävän kasvin ja olet valmis hoitamaan sitä huolella, voi tämä kasvi olla juuri sinulle sopiva.
Pitsilehti (
Fittonia verschaffeltii) on pienikokoinen, erittäin näyttävä huonekasvi. Kasvista on tarjolla lukuisia eri lajikkeita, joiden väritys vaihtelee vihreän ja valkoisen kirjavasta punahvireään ja lähes purppuranväriseen. Luonnossa pitsilehteä tavataan Etelä-Amerikassa, Perussa. Luonnonvaraisena se kasvaa metsänpohjan rönsyilevänä maanpeitekasvina. Huonekasvina kasvi jää noin kymmenen sentin korkuiseksi.
Kasvi viihtyy parhaiten kosteassa ja lämpimässä. Valaistuksen suhteen se ei ole niin vaativa, kunhan sitä ei sijoita suoraan auringonpaisteeseen. Hajavalo tai puolivarjo on paras pitsilehdelle. Liian valoisassa kasvin koristeelliset lehtisuonet haalistuvat. Kastelun suhteen pitsilehteä ei pidä päästää kuivumaan, tai se käpristää lehtensä reunoiltaan ja pudottaa ne. Vettä saatuaan kasvi toipuu, mikäli on päässyt nuupahtamaan, kunhan kuivumista ei tapahdu useasti. Varsinkin talvisin kasvi nauttii myös sumuttelusta. Pitsilehteä tulee kastella muutaman kerran viikossa kesäisin ja talvellakin tulee huolehtia riittävästä kastelusta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että täysin märkä kasvualusta voi pilata juuriston, joten kastelun suhteen tulee olla tarkkana: kasvualustan pitäisi pysyä jatkuvasti kosteana, mutta ei märkänä. Pitsilehti on myös herkkä vedolle.
Kasvualustana pitsilehdelle sopii parhaiten rehevä, mutta läpäisevä kasvualusta: kukkamultaa ja turvetta, johon on sekoitettu hieman orkideamultaa tai ruukkusoraa läpäisevyyttä parantamaan. Kasvukaudella pitsilehteä tulee myös lannoittaa miedosti.
Vanhetessaan pitsilehdet muuttuvat resuisen näköisiksi, joten kasvia kannattaa uusia parin vuoden välein keväällä otettavista latvapistokkaista. Kasvi pysyy tuuheampana, jos sitä latvoo säännöllisesti. Keväisin kasville kannattaa vaihtaa uusi kasvualusta. Pitsilehden juuristo on pieni, joten kasvi mahtuu helposti pienempäänkin ruukkuun. Kastelun kannalta on kuitenkin helpompaa istuttaa kasvi matalaan, jonkin verran juuristoa isompaan ruukkuun.
Koristeellisesta pitsilehdestä on myynnissä monia erilaisia lajikkeita. Vanhimpia lienee valkosuoninen Argyroneura -lajike, joka esiintyy toisinaan myös nimellä valkopitsilehti. Tämän rinnalla esiintyy myös Pearchei -lajiketta, jolla on oliivinvihreät lehdet ja karmiininpunaiset lehtisuonet. Lajikeeseen voi törmätä myös punapitsilehden nimellä. Minima -lajike näyttää Argyroneura -lajikkeen minikasvuiselta kopiolta: sen lehdet ovat vain 2-3 senttimetrin mittaiset. Vanhemmat pitsilehdet voivat joskus kukkia pienin valkoisin tai violetein kukin.
Pitsilehdestä tulee näyttävä kokoelma, kun istuttaa samaan ruukkuun eri värisiä lajikkeita. Kasvi sopii myös mainiosti muiden kasvien juurelle istutettavaksi, jolloin se kaunistaa ruukun pinnan. Tällöin tulee vain ottaa huomioon, että istuttaa pitsilehteä sellaisten kasvien ruukkuihin, joilla on samanlaiset kasvuvaatimukset, jotta kastelu ja hoito sujuvat molempia kasveja tyydyttävästi ja yhteiselo on pitkäikäistä.